Bloggaajat: Arno, Atso ja Leo 9lk

Tänään tulee olemaan silmiä avaavin päivä elämässänne. Tulette kuulemaan, tai oikeammin lukemaan jotain, mikä muuttaa tavan jolla näette maailman ja sen ihmiset. Tämä on tarina siitä, mitä teimme Pariisissa päivänä kolme…

Uskomaton päivämme alkoi, kun lähdimme aamuvarhain taivaltamaan kohti läheistä metroasemaamme ja sen ahtaita ja sumuisia käytäviä, jotka haiskahtavat hienoisesti viskiltä ja kerjäläisten ulosteelta. Eli noin kello yhdeksän kolmekymmentä saavuimme Eiffel-tornin viereiselle asemalle. Ja pian edessämme kohosikin mahtava Eiffel-torni lehdettömine puineen ja nuutuneine puutarhoineen. Näky oli todella kuvankaunis; Ainakin melkein, kunnes näimme 300 metriä pitkän jonon ahnaita turisteja, jotka kaikki koettivat änkeä turvatarkastuksen pienien ovien välistä. He kaikki halusivat maistaa palan Pariisin kuuluisinta nähtävyyttä. Varmaan jo arvaattekin, että edessä oli aikamoinen vuoristorata.

par5

Pitkän ja tukalan jonotuksen jälkeen, jonka aikana meihin ja meidän viereisiin pahaa-arvaamattomiin kanssaturisteihin hyökättin. Hyökkääjät olivat itse pahamaineisia Eiffel-torni kaupustelijoita. He hyökkäsivät kaikkiin turistilta näyttäviin. Selvisimme pahemmilta vaurioilta. Jotkut seureestamme tosin saivat psyykkisiä traumoja minun ja Mariuksen taitavista tanssiliikkeistä.  Pääsimme turvatarkastuksen läpi Siljan veitsen kanssa tarkastajien ”valppaista” yrityksistä huolimatta.

Hissimme kulki nopsakasti tornin jalkaa pitkin keskitasoon asti. Tällä tasolla sijaitsivat useimmat tornin ravintolat ja kaupat. Kyseinen taso ei suoraan sanottuna hirveästi kiinnostanut, vaan jatkoimme matkaa hissillä lipuen tornin korkeimpiin kerroksiin.

Eiffel-torni on televisioantenni mukaan lukien 324 metrin korkuinen. Se rakennettiin vuosien 1887 ja 1889 välisenä aikana. Tornin rakentamisen syy oli esitellä se Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1889. Tornin rakennutti  Gustave Eiffel, jonka mukaan rakennus on nimetty.

Savusumun keskeltä ei nähnyt paljoakaan ja päätimme lähteä alaspäin kohti tapaamispaikkaa. Tässä kodin voisin tarkentaa, että meidän huoneryhmäämme kuului minä, eli Arno, Atso, Leo ja Marius. Suruamme ei voi sanoin kuvailla kun selvisi, että ylimmistä kerroksista ei voinut kävellä saati hypätä alas. Alas portaita laskeutuminen Eiffelin tornista oli ollut suurin unelmamme 10 minuutin ajan. Jouduimme lannistuneina palaamaan hissillä keskitasolle. Onneksemme keskitasolta lähti kalterein kehystetyt portaat. Tanssimme portaat alas ja tapasimme lopun uupuneesta ja kalisevasta seurueestamme.

Palasimme samaiselle masentavalle ja kylmälle asemalle jolle aikaisemmin saavuimme. Äkäisen kreppimyyjän ja herkullisten kreppien jälkeen jatkoimme matkaamme Sacré-Cœurille.

Söimme ravintolassa herkullista ’pizzaa’. Huomasimme, että kiero omistaja oli veloittanut meiltä liikaa kahisevaa, mutta minkäs teit. Vatsat pulleina ryhmämme jakautuivat ja kaikki lupasivat tavata kirkon edessä pienen ajan kuluttua.

cof
Basilique du Sacré-Coeur

Pelit pelattiin ja takaisin yhteen löytänyt ryhmämme alkoi matelemaan Sacré-Cœurilta kuuluisalle alueelle nimeltä Montmartre. Oikeastaan kirkkokin on rakennettu vuorelle. Nimi Mont Martre tarkoittaa ”marttyyrien vuori”. Montmartrella oli pieni aukio joka kuhisi niinsanottuja ”lahjakkaita” artisteja.

sdr
Montmartren metroasema: Abbesses

Viimein lähdimme takaisin ihanalle hostellillemme. Osa oppilaista kuitenkin jäi tanssimaan aseman vieressä soittavan hurmurin musiikin tahtiin. Me pojat olimme poikia ja jäimme sivuun. Minut tosin suostuteltiin tanssahtamaan pariksi sekunniksi, kunnes hurmuri lopetti soiton.

 

 

 

 

 

 

Mainokset