Bloggaaja: Hanna-ope

Ensimmäisen kotitalouskurssinsa seiskaluokkalaiset saivat upean lahjan: oikean ravintolalounaan sekä opintomatkan ravintolan keittiöön ja henkilökuntaa haastattelemaan. Edellisellä köksäntunnilla oli ollut vaativa kirjallinen koe mm. keittiöhygieniaan, turvallisuuteen, mittasuhteisiin ja työvälineisiin liittyvistä asioista, joten makumatka oli erittäin ansaittu lisä marraskuun pimeyteen. Läksyksi oli annettu miettiä kysymyksiä ravintolan omistajalle, kokille ja tarjoilijalle. Koululla ennen lähtöä kertasimme vielä ravintolakäyttäytymisen perusteita ja riemulla lähdimme 9.11.2017 tihkusateessa kävelemään Brahenkentän laidalla sijaitsevaan kahvila-ravintola Nuppuun.

nuppu

Ravintola oli avannut ovensa vain meitä varten jo 1,5 tuntia ennen normaalia lounasaikaansa. Heti ulko-ovella vastassa oli hymyilevä Sameer Shrestha, joka toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Riisuimme takit naulakkoihin ja asetuimme vapaasti pöytiimme – kuinka ollakaan pojat ja tytöt jakautuivat omiinsa!

 

Paikan omistaja Naresh Shrestha kertoi haluavansa tukea suomalaisten nuorten koulunkäyntiä ja erityisesti ravintolakäyttäytymistä – siksi hän panosti rahallisestikin aikalailla tämän kokemuksen aikaansaamiseksi. Uuden opetussuunnitelman mukaiseen kouluun liittyy vahvasti elämyksellisyys, opetuksen sitominen oikeaan elämään ja todelliseen ympäristöön, luokkahuoneiden ulkopuolelle, joten tämä oli erinomainen idea myös kotitalousopettaja Heli Majanderin ja erityisopettaja Hanna Lammen mielestä, jotka ovat suunnitelleet kurssin sisällön yhdessä.

Nepalailaistaustaiset Naresh ja Sameer huomasivat helposti ryhmämme monikulttuurisen luonteen ja löysivät jopa ensiminuuteilla osittain yhteisen kielen intialaistaustaisen Sagnikin ja pakistanilaistaustaisen Malaikan kanssa. Naresh ymmärtää Malaikan äidinkieltä urdua ja kaikille neljälle hindin kieli on jotenkin hallussa.

nuppu7

Ruokailun lomassa juttelimmekin paljon eri kulttuureiden ruokatavoista esimerkiksi erikielisistä hyvän ruokahalun -toivotuksista. Oppilaamme kertoivat, että Somaliassa ei ole tapana toivottaa pöytäseurueelle niinkään hyvää ruokahalua vaan ääneen sanottava: ”Bismillaah!” on rukous Allahille.

Saimme kaikki syödä vatsamme täyteen uunituoreita, vielä höyryäviä sämpylöitä suussa  sulavan maustelevitteen kanssa. Pääruokana oli kanaa ja riisiä sekä niille, jotka eivät sitä syöneet lohta ja perunaa. Lisäksi kaikille oli salaattia, ja koskapa monen teinin lautaselta jäi salaatti syömättä, Sameer vitsailikin laittavansa  ne ”doggy bagiin” mukaan kotiläksyksi. Harjoittelimme laittamaan haarukat ja veitset ”kello viiden asentoon” (oikeastaanhan se on kello kaksikymmentä yli viiden asento…), kun tarjoilija sai viedä lautaset pois. Monelle 13-vuotiaalle myös se, että haarukkaa pidetään vasemmassa ja veistä oikeassa kädessä, oli uusi ja vaikeakin asia.

Leila tykkäsi Nupun ruoasta paljon. Hän totesi, että olisipa kiva tulla Nuppuun joskus vaikka perheen kanssa myöhemminkin. Leila kävi ostamassa aterian lopuksi vielä herkullisen jälkiruoan itselleen (oppilaat äänestivät, että halukkaat saivat ostaa jälkiruoan kaikille tarjotun pääruoan lisäksi lopuksi).

nuppu4

Elias  kertoi tykänneensä kana-annoksesta ja retkestä kovin. Kotitalous onkin hänen yksi lempiaineensa. Hän kertoi käyvänsä silloin tällöin esimerkiksi kiinalaisessa ravintolassa syömässä, muttei muista milloin viimeksi olisi ollut.

nuppu3

Ruoka maistui oppilaille. Anni kertoi käyvänsä perheensä kanssa joskus ulkona syömässä. Hän sanoi pitävänsä erityisesti buffeteista, joissa saa aasialaista ruokaa.

Juteltuamme henkilökunnan kanssa, oppilailla oli vielä lopuksi mahdollisuus vilkaista Nupun keittiöön. Suuret uunit ja koneet tekivät moneen vaikutuksen. Kokille kiitokset esittäessämme saivat seiskaluokkalaiset vielä pienen englannin kielen harjoituksen tosielämän tilanteessa.

Olemme todella kiitollisia Nareshille, Sameerille ja koko Nupulle tästä ainutkertaisesta ja herkullisesta marraskuisesta torstaiaamusta!

Mainokset